Ilahduin suunnattomasti kuullessani, että moskovalainen nainen ei pidä asfaltin korvaamista mukulakivillä. Sydämestä toki otti kuulla, että kengät kärsivät ja korot voivat huonosti. Olin silti onnellisen helpottunut kuullessani, että koroillakävijöiden aateli, venäläinen nainen, taistelee samojen kivirakojen kanssa kuin minäkin.
Olen Riikassa tuntien taistelujen jälkeen taipunut ja hakenut kaupasta matalapohjaiset kengät, kun mukulakivillä kävely on osoittautunut koroissa mahdottomaksi. Häpeämättömästi olen tuijottanut ja seurannut riikattaria, joiden kengänkorko ei vahingossakaan koskaan ole osunut kivien väliin. Itse kuljen toreilla viivoittimen suoria diagonaalisia reittejä – seuraten suurimpien mahdollisten laattojen kivittämää polkua.
Pidän toki mukulakivien tuomasta tunnelmasta ja viihdyn kaupungeissa. Talven yksi parhaista puolista on kuitenkin siinä, että kiviraot täyttyvät lumesta, eikä saapas jää niin helposti kivien väliin kuin avokas. Omat haasteensa tuovat kuitenkin kauppojen ritilät sisäänkäyntien luona – eikö niihin voitaisi kehittää mallia, johon korko ei niin täydellisesti sopisi?