Niin. Lahjoja on saanut tämäkin bloginpitäjä. Ei juuri nyt tänään – vielä, mutta blogin elämän aikana kylläkin.
Ystävän tunteminen on hieno juttu. Usein lahjatkin osuvat paremmin oikeaan kun miettii, minkälainen se ystävä nyt sitten oikeasti on ja mistä tykkää. Omat ystäväni tietävät innostuksestani jalkineisiin ja erityisesti rakkaudestani korkokenkiin. Se näkyy aina välillä lahjoissa.
Tämän upean kenkätaulun olen täällä jo esitellytkin. Se oli joululahaja miehen superlahjakkaalta kummitytöltä.
Yksi ystäväni muisti minua kakkulapiolla, joka sopi kuin sandaali santaan. Korko on magneetilla kiinni ja nautin aina niistä hetkistä kun se jää palanleikkaajan käteen ja herkuttelija uskoo kauhistuneena rikkoneensa aarteeni.
Toinen ystäväni antoi minulle lahjaksi tämän superhienon piparimuotin. Arvuuttelen aina ihmisiltä mitä valmis pipari esittää. Aika harva arvaa – ehkä he käyttävät palleriinoja…
Rakastan muistikirjoja ja minulla on omat kirjansa ajatuksilleni, matkoille ja työjutuille. Aloitin juuri uuden ajatuskirjan, joka on muuten archiegrandin näppärä ja laadukas muistikirja. Kannessa lukee tyylikkään yksinkertainen teksti, kuten The lies I told and liked tai Photographers I met and liked – paras on kuitenkin The husbands I had and liked. Viimeisin työmuistikirjani on myös lahja ystävältä ja erittäin ammattimaisen näköinen. Otan sen aina työkeikoille mukaan vakuuttaakseni haastateltavani.
Tästä ei työkalut parane.
Viime jouluna pukki toi Sveitsistä hauskan tarrarullan.
Sillä kelpaa nyt koristella kirjekuoret ja pienet muistilappuset.
Ai että on lahjottu. Iso kiitos!