Kysyin sekalaiselta ryhmältä ihmisiä, kuinka monta kenkäparia on tarpeeksi. Heidän tehtäväkseen tuli miettiä eri tilanteita ja huomioida vuodenajat vastauksessaan. Tarkempi kysymys siis kuului, kuinka monta kenkäparia on Suomessa tarpeeksi?
Vastaukset vaihtelivat 8:n ja 38 parin välillä. Vastauksekseen 38 antaneet kyllä lisäsivät, että tämä on liian vähän, he olivat listanneet vain välttämättömimmät kenkäparit. Kahdeksalla kenkäparilla pärjäävät olivat tarkentaneet vastaustaan sanoilla ”mies tarvitsee”. Naiselle hekin olisivat vaatineet useamman parin.
Itse pysähdyn välillä miettimään tätä samaa. Kuinka monet kengät oikeasti tarvitsen? Viimeisimmän laskennan mukaan kotoa löytyi noin 70 kenkäparia. Sen jälkeen olen lahjoittanut muutamat kengät pois, enkä huomioinut laskuissani mökkikenkiäni. Tiedän, ettei kenkäparilukuni ole korkea. Monella on paljon laajempi valikoima. Silti tuskastelen välillä tuonkin määrän kanssa. Mihin ihmeeseen ne saa kaikki mahtumaan pienessä asunnossamme? Miten ihmeessä voin koskaan muuttaa ulkomaille, kun pelkästään kenkäni vievät muuttolaatikoista valtaosan?
Suurinta pohdintaa aiheuttaa kuitenkin se seikka, että yli puolia näistä kengistä en voi käyttää välillä syyskuu-huhtikuu juuri ollenkaan. Keväällä ja kesällä on kovat paineet ehtiä käyttämään niitä pareja, jotka suurimman osan vuodesta ovat pakattuna tiukasti vaaleanpunaiseen silkkipaperiin. Miksi ihmeessä en rakastu talvikenkiin samalla tavalla kuin keveisiin, paljastaviin kesäkenkiin? Talvet pärjään muutamalla saapasparilla, mutta vaadipa minulta tuota samaa kesällä – ei onnistu.
En osaa vastata kysymykseen: kuinka monta on tarpeeksi? Toisaalta yhtä paljon vaikeuksia tuottaa kysymys: kuinka monta on liikaa? Mieheni vastaisi tuohon jälkimmäiseen kysymykseen varsin nopeasti.
Lukumääräpohdinta on pakko lopettaa Imeldalta lainattuihin sanoihin:
I did not have three thousand pairs of shoes, I had one thousand and sixty. – Imelda Marcos
Helsinki in Style 