Ateneumiin shoppailujen lomassa ilmaiseksi toukokuu 24, 2012

Haluatko ystäväsi kanssa poiketa Ateneumissa kenkäkauppojen välissä? Helene Schjerfbeckin näyttely avautuu kesäkuun alussa ja kyseessä on laajin milloinkaan järjestetty näyttely hänen tauluistaan. Toki Ateneumissa on muutakin mielenkiintoista katseltavaa. Sinulla on  nyt mahdollisuus päästä taiteen pariin ilmaiseksi ottamalla osaa blogini kyselyyn. Vastaajien kesken arvon kaksi lahjakorttia, jotka oikeuttavat sisäänpääsyyn Ateneumin näyttelyihin ja kokoelmiin 14.10.2012 asti.

Kysely koostuu yhdestä ainoasta kysymyksestä. Se kuuluu näin: Mistä kenkiin liittyvistä asioista haluaisit blogissani lukea? Vastata voit kommentoimalla tätä tekstiä.

Tässä vielä kuva yhdestä tunnetuimmista ja mielestäni kauneimmista Schjerbeckin töistä.

Tanssikengät vuodelta 1882.

 

 

Haisevat kengät toukokuu 19, 2012

Tiedän heti jo ovelta jos kaupassa on Melissoja myynnissä. Niiden tuoksu on yllättävän voimakas ja muistuttaa lapsuudesta. Vietin lapsena tunteja Tiimarissa haistellen erivärisiä kumeja ja koulussa keräsimme pulpettiin hyväntuoksuista kumipurua. Tuoksuvat pyyhekumit olivat muodissa ja kumittamalla niistä sai parhaat aromit esille. Melissoissa on tuo sama tuoksu – tai haju.

Melissoja mainostetaan lupaamalla hyvää omaatuntoa. Kengät ovat 100% kierrätettävää muovia, joten ne ovat “cruelty free”. Lisäksi työntekijöitä kohdellaan tehtaissa hyvin. Muovikenkien plussina ovat myös mahtava värien kirjo ja helppohoitoisuus. Melissoissa hyvää on myös edullinen hinta. (Niitä myyvät Helsingissä ainakin My o My ja 20r+byYat.)

Minulla on yhdet Melissat: mustat simppelit läpyskät, jotka nakkaan laukun pohjalle matkalle kuin matkalle mukaan. Niihin olen sitten vaihtanut kun uudet korkkarit ovat hiertäneet jalkoihin rakot. Melissat ovat myös loistavat rantakengät, hyvät pyöräilyssä ja onpa niitä joskus reissussa käytetty myös yleisissä suihkutiloissa.

Siskoni kissa rakastui myös Melissoihini, tai todennäköisemmin niiden tuoksuun. Se hakeutui iltaisin makaamaan kenkieni päälle ja innostui välillä niitä myös pureskelemaan. Muistan kissan aina kenkiä käyttäessäni, sillä niissä on pieniä reikiä, hampaiden jälkiä.

Tänään ihastuin näihin.

Nyt pohdiskelen kumpi väri olisi parempi. Mitä mieltä sinä olet?

Jää leventää toukokuu 9, 2012

Sain muutama kuukausi sitten uudet kengät. Tykkään niistä kovasti, olen suorastaan hurmaantunut, mutta en ole pitänyt niitä vielä kertaakaan missään kotini ulkopuolella. Syynä tähän on se, että kengät ovat kooltaan muuten sopivat, mutta pikkuvarpaillani on ahdas olo. Myyjä vakuutti, että suutari kyllä saa kenkiä venytettyä niin, että varpaani mahtuvat. Kyllä, ihan varmasti, mutta ne pitäisi ensin viedä suutarille. En ehdi, muista tai tajua. Kengät koristavat eteistä, mutta ulos asti ne eivät pääse. Mitä tuhlausta!

Kenkien venyttämiseen löytyy netistä onneksi paljon vinkkejä! Paras on varmasti tämä simppeli jääesimerkki. Kun vain pakkasessa olisi joskus tilaa!

Tästä samasta vinkistä löytyy useita eri versioita. Tässä oli kauneimmat korkokengät.

Mitä kenkien venyttämisvinkkejä sinulla on?

Wonders to walk with toukokuu 4, 2012

Rakastan korkoja. (Voisin kirjoittaa vaikka kuinka monta sivua siitä, miksi korot ovat naiselle – miksei myös miehelle – hyväksi. Ehkä vielä kirjoitankin.) Käytän korkoja kaikkialla, ihan kaikkialla. Jopa mökkisandaaleissani on pienet korot. Jotain on kuitenkin muuttunut, olen alkanut arvostaa mukavuutta enemmän kuin ennen. Ehkä olen tulossa vanhaksi?

Olen huomannut, että erityisesti kaupunkilomilla kengillä on merkittävä rooli. Mikä voikaan olla ihanampaa kuin vaeltelu pitkin kaupunkien  katuja. Viimeistään iltapäivällä kuitenkin tajuan, että vaeltelu voisi olla vielä nautinnollisempaa matalammissa kengissä.

Pidän balleriinoista, ne ovat siroja ja herkän naisellisia. Niissä tunnen kuitenkin kaatuvani taaksepäin. Lisäksi pohjelihakseni ovat ilmeisesti iäksi(?) tottuneet korkoihin ja täysin lättänä pohja saa pohkeeni kiristymään. Säännöllisesti kuitenkin kokeilen balleriinoja kaupoissa ja niinpä tänä keväänä sattumalta löysin itselleni sopivat. Niitä on nyt myös testattu Pariisissa parin viikon ajan ja täten tässä raportissani voin todeta: ne toimivat.

Näiden balleriinojen salaisuus on pienen pieni korko, tai no, koroke. Tasapaino ei häiriinny, eikä lihas kiristy.

Näitä löytyy myös väreissä ja eri ruusukkeilla. Tylsyyttäni valitsin mustat ruseteilla, vaikka mielikuvituksen puutteesta muille saarnaankin. Toisaalta: näissä kulminoituu balleriinojen klassisuus.

Valmistaja, espanjalainen Wonders, korostaa sivuillaan mukavuuden tärkeyttä. Näissä balleriinoissa voin yhtyä heidän markkinointiteksteihinsä (vaikka tuo otsikko kuulostaakin kooovasti keski-ikäisen vakuuttelulta…).

Wonderseja myyvät Helsingissä ainakin Zio ja Stockman.

Tämä ei ole sponsoroitu mainos – ainakaan vielä. En kyllä laita ollenkaan pahakseni, jos Wonders muistaa minua kengillä. Kuvassa olevat vanhan rosan väriset balleriinat olisivat erittäin mieluiset.

Wedges to die for? huhtikuu 25, 2012

Kiertelin yhdessä Pariisin kenkätaivaista: Galeries Lafayetten kenkäkerroksessa. Siellä edustettuina ovat kaikki tyylikkäimmät ja kuuluisimmat merkit jimmychoosta puralopeziin. Värejä ja kuoseja oli valtavasti, samoin erilaisia korkoja. Yksi on kuitenkin tänä kesänä varmaa: trendikkäintä on korkea kiilakorko – mielellään punottu!

 

Tässä wedges a la Michael Kors.

 

Melissallakin on omansa.

Kuten myös UGG:illa.

 

 

Kangaskengät ovat ihanan kesäisiä ja niihin löytyy usein laukku samasta kuosista.

 

 

Erityisen tyylikkäitä löytyi Pura Lopezilta

 

- sekä L.K. Bennetiltä.

 

 

Kaikkiin versioihin en kuitenkaan ollut kovin ihastunut.

 

 

Nämä olivat suorastaan koomisen kamalia.

 

 

Sinua ehkä kiinnostaa, miten minun kävi. Löysinkö kengät? Kesäisen leikkisä ja kevyt kenkäpari kyllä löytyi, mutta toisesta väristä oli vain kokoa 37 “trop petite” ja toisesta väristä 39 “trop grande”. Joudun siis jatkamaan kenkäkaupoissa kiertelyä – quelle horreur!

Shoegazing notecards huhtikuu 23, 2012

Pariisissa on monta upeaa rakennusta. Oma suosikkini on kuitenkin Centre Pompidou. Kyseessä on kulttuurikompleksi, josta löytyy upeiden taidenäyttelyiden, kirjaston ja lintuperspektiivin lisäksi yksi parhaista taidekaupoista. Tuosta kaupasta bongasin tänään täydellisiä kortteja kenkäfriikille. Tässä muutama esimerkki 20 kortin pakasta.

 

 

 

 

 

Ideana on siis nostalgisia polaroid-kuvia kaksiosaisissa korteissa. Ihan Pariisiin asti ei tarvitse kortteja lähteä ostamaan, vaikka sitä lämpimästi suosittelenkin. Britti-Amazon näyttää myyvän korttipaketin alle 10 € hintaan kujetuksineen. Bargain! Paketissa on myös kuoret, jos näitä nyt raaskii kenellekään lähettää. Pidän itse ne kaikki.

Karkkikaupassa huhtikuu 10, 2012

Lueskelin Glorian huhtikuun numeroa ja hullaannuin kuvista, joissa kevät kutsui sekoittamaan värejä ja kuoseja. Minäkin halusin viettää kevätpäivää karkkikaupassa, joten kaivoin talvikätköistä esille makeimmat kenkäparini.

Tänä keväänä vihreä saa parikseen pinkkiä (kengät byMarja).

 

Nämä punaiset Menburin satiiniavokkaat ovat todella herkulliset keltaisen parina.

 

Keltaiset Marian-korkkarini taas yhdistän vihreään.

 

Vai olisiko turkoosi sittenkin parempi? (Kengät ja laukku byMarja – liike on kenkäfriikin todellinen karkkikauppa)

 

Kuosejakin lupaan yhdistellä näin rohkeasti…

 

 

Parikan ihanat custard pumpit taas sopivat kaikkien värien kanssa – voivatko kengät enää olla herkullisemmat?

 

Kevät, olen valmis. Tule jo.

 

Kahlataan sorassa maaliskuu 28, 2012

Kevät on kenkäfriikille kurjaa aikaa – tai ainakin tämä lopputalvi, jota optimistisesti kutsutaan kevääksi. Avokkaisiin ei vielä oikein voi vaihtaa, sillä pitkän talven aikana kylmän vastustuskyky ei suinkaan ole kasvanut vaan vähentynyt. Pikkukengät ovat varsin epävarmat myös siitä syystä, että koskaan ei tiedä missä hetkessä aurinko menee pilveen ja alkaa sataa räntää. Talvikenkiin taas alkaa olla niin kyllästynyt, ettei niitä huvittaisi käyttää enää päivääkään.

Kurjinta on kuitenkin varmaan tuo sora, jota on joulukuusta asti kaadettu kaduille. Sillä on ollut funktionsa, kyllä, mutta nyt siitä olisi aika päästä eroon. Kurjinta mitä kengillesi voit tehdä on lähteä kaupungille kävelemään. Sora raapii kenkien kyljet ja kärjet naarmuille ja korot kuluvat käsittämättömän nopeasti. On jotenkin luonnotonta kävellä asfaltilla varoen askeliaan kuin kävelisi rannalla syvässä hiekassa. Sora myös kulkeutuu kengissä mukavasti kotiin, naarmuttaa parketin ja löytää tiensä paljaan jalan alle.

Eikö sitä soraa voisi jo lakaista pois?

Kaiholla katselen keväisiä kenkiä, joiden käyttämisen aloittamiseen tuntuu olevan ikuisuus. Jos pääsiäisen jälkeen jo saisi pakata talvikengät pois?

Kuinka monta on tarpeeksi? helmikuu 3, 2012

Kysyin sekalaiselta ryhmältä ihmisiä, kuinka monta kenkäparia on tarpeeksi. Heidän tehtäväkseen tuli miettiä eri tilanteita ja huomioida vuodenajat vastauksessaan. Tarkempi kysymys siis kuului, kuinka monta kenkäparia on Suomessa tarpeeksi?

Vastaukset vaihtelivat 8:n ja 38 parin välillä. Vastauksekseen 38 antaneet kyllä lisäsivät, että tämä on liian vähän, he olivat listanneet vain välttämättömimmät kenkäparit. Kahdeksalla kenkäparilla pärjäävät olivat tarkentaneet vastaustaan sanoilla “mies tarvitsee”. Naiselle hekin olisivat vaatineet useamman parin.

Itse pysähdyn välillä miettimään tätä samaa. Kuinka monet kengät oikeasti tarvitsen? Viimeisimmän laskennan mukaan kotoa löytyi noin 70 kenkäparia. Sen jälkeen olen lahjoittanut muutamat kengät pois, enkä huomioinut laskuissani mökkikenkiäni. Tiedän, ettei kenkäparilukuni ole korkea. Monella on paljon laajempi valikoima. Silti tuskastelen välillä tuonkin määrän kanssa. Mihin ihmeeseen ne saa kaikki mahtumaan pienessä asunnossamme? Miten ihmeessä voin koskaan muuttaa ulkomaille, kun pelkästään kenkäni vievät muuttolaatikoista valtaosan?

Suurinta pohdintaa aiheuttaa kuitenkin se seikka, että yli puolia näistä kengistä en voi käyttää välillä syyskuu-huhtikuu juuri ollenkaan. Keväällä ja kesällä on kovat paineet ehtiä käyttämään niitä pareja, jotka suurimman osan vuodesta ovat pakattuna tiukasti vaaleanpunaiseen silkkipaperiin. Miksi ihmeessä en rakastu talvikenkiin samalla tavalla kuin keveisiin, paljastaviin kesäkenkiin? Talvet pärjään muutamalla saapasparilla, mutta vaadipa minulta tuota samaa kesällä – ei onnistu.

En osaa vastata kysymykseen: kuinka monta on tarpeeksi? Toisaalta yhtä paljon vaikeuksia tuottaa kysymys: kuinka monta on liikaa? Mieheni vastaisi tuohon jälkimmäiseen kysymykseen varsin nopeasti.

Lukumääräpohdinta on pakko lopettaa Imeldalta lainattuihin sanoihin:
I did not have three thousand pairs of shoes, I had one thousand and sixty. – Imelda Marcos

Voimakengät tammikuu 23, 2012

Minulla on voimakengät. Ne ovat ne kengät, jotka laitan jalkaani kun tarvitsen erityistä voimaa johonkin tilanteeseen. Tilanne voi vaatia esiintymistä, vaikutuksen tekemistä tai epämiellyttävien ihmisten kohtaamista. Voimakengissä olen itsevarmempi ja vaikuttavampi – näin uskon.

Voimakenkäni ovat väriltään punaiset – tietysti. Ne ovat tukevat jalassa, mutta niissä on klassisen korkea korko. Ne peittävät hieman enemmän kuin tavalliset avokkaat, joten niissä on tiettyä jämäkkyyttä. Sydänkoristeet tekevät niistä kuitenkin naiselliset ja herkät. Mikä upea yhdistelmä ja viimeistelty kokonaisuus!

Lompakkooni on sattumalta jäänyt parin vuoden takainen postimerkki, jossa on kuva voimakengistäni. Tämäkin kertoo näkemykseni oikeiksi – kuinka monista muista kengistä on painettu postimerkkejä? Kyllä näissä on oltava erityistä voimaa!

Voimakenkieni neitsytmatka oli Madridiin  muutama vuosi sitten marraskuussa. Olin astumassa ensimmäistä kertaa konferenssiyleisön eteen esittelemään tutkimustyötäni. Jännitin valtavasti ja halusin suunnitella jokaisen yksityiskohdan tarkkaan. Voimakenkäni jäivät toki puhujanpöntön taakse, mutta ryhdittivät esitystäni hienosti. Ne myös keräsivät illallistilaisuudessa kansainvälistä huomiota ja saatoin ylpeänä kertoa niiden olevan suomalaista designia.

Ihanaa on, että näitä voimakenkiä voi käyttää muutenkin. Ne sopivat täydellisesti pikkujouluihin, kesähäihin tai standup-esitykseen. Ne ovat aina varma valinta. Ne tuovat voiman lisäksi iloa ja hyväntuulisuutta. Aina joku myös huomioi kenkäni. Minua ei haittaa, että ne tunnistetaan. Päinvastoin. Kyseessä ovat jo klassikoiksi nousseet Minna Parikat.