Kuinka monta on tarpeeksi? helmikuu 3, 2012

Kysyin sekalaiselta ryhmältä ihmisiä, kuinka monta kenkäparia on tarpeeksi. Heidän tehtäväkseen tuli miettiä eri tilanteita ja huomioida vuodenajat vastauksessaan. Tarkempi kysymys siis kuului, kuinka monta kenkäparia on Suomessa tarpeeksi?

Vastaukset vaihtelivat 8:n ja 38 parin välillä. Vastauksekseen 38 antaneet kyllä lisäsivät, että tämä on liian vähän, he olivat listanneet vain välttämättömimmät kenkäparit. Kahdeksalla kenkäparilla pärjäävät olivat tarkentaneet vastaustaan sanoilla “mies tarvitsee”. Naiselle hekin olisivat vaatineet useamman parin.

Itse pysähdyn välillä miettimään tätä samaa. Kuinka monet kengät oikeasti tarvitsen? Viimeisimmän laskennan mukaan kotoa löytyi noin 70 kenkäparia. Sen jälkeen olen lahjoittanut muutamat kengät pois, enkä huomioinut laskuissani mökkikenkiäni. Tiedän, ettei kenkäparilukuni ole korkea. Monella on paljon laajempi valikoima. Silti tuskastelen välillä tuonkin määrän kanssa. Mihin ihmeeseen ne saa kaikki mahtumaan pienessä asunnossamme? Miten ihmeessä voin koskaan muuttaa ulkomaille, kun pelkästään kenkäni vievät muuttolaatikoista valtaosan?

Suurinta pohdintaa aiheuttaa kuitenkin se seikka, että yli puolia näistä kengistä en voi käyttää välillä syyskuu-huhtikuu juuri ollenkaan. Keväällä ja kesällä on kovat paineet ehtiä käyttämään niitä pareja, jotka suurimman osan vuodesta ovat pakattuna tiukasti vaaleanpunaiseen silkkipaperiin. Miksi ihmeessä en rakastu talvikenkiin samalla tavalla kuin keveisiin, paljastaviin kesäkenkiin? Talvet pärjään muutamalla saapasparilla, mutta vaadipa minulta tuota samaa kesällä – ei onnistu.

En osaa vastata kysymykseen: kuinka monta on tarpeeksi? Toisaalta yhtä paljon vaikeuksia tuottaa kysymys: kuinka monta on liikaa? Mieheni vastaisi tuohon jälkimmäiseen kysymykseen varsin nopeasti.

Lukumääräpohdinta on pakko lopettaa Imeldalta lainattuihin sanoihin:
I did not have three thousand pairs of shoes, I had one thousand and sixty. – Imelda Marcos

Voimakengät tammikuu 23, 2012

Minulla on voimakengät. Ne ovat ne kengät, jotka laitan jalkaani kun tarvitsen erityistä voimaa johonkin tilanteeseen. Tilanne voi vaatia esiintymistä, vaikutuksen tekemistä tai epämiellyttävien ihmisten kohtaamista. Voimakengissä olen itsevarmempi ja vaikuttavampi – näin uskon.

Voimakenkäni ovat väriltään punaiset – tietysti. Ne ovat tukevat jalassa, mutta niissä on klassisen korkea korko. Ne peittävät hieman enemmän kuin tavalliset avokkaat, joten niissä on tiettyä jämäkkyyttä. Sydänkoristeet tekevät niistä kuitenkin naiselliset ja herkät. Mikä upea yhdistelmä ja viimeistelty kokonaisuus!

Lompakkooni on sattumalta jäänyt parin vuoden takainen postimerkki, jossa on kuva voimakengistäni. Tämäkin kertoo näkemykseni oikeiksi – kuinka monista muista kengistä on painettu postimerkkejä? Kyllä näissä on oltava erityistä voimaa!

Voimakenkieni neitsytmatka oli Madridiin  muutama vuosi sitten marraskuussa. Olin astumassa ensimmäistä kertaa konferenssiyleisön eteen esittelemään tutkimustyötäni. Jännitin valtavasti ja halusin suunnitella jokaisen yksityiskohdan tarkkaan. Voimakenkäni jäivät toki puhujanpöntön taakse, mutta ryhdittivät esitystäni hienosti. Ne myös keräsivät illallistilaisuudessa kansainvälistä huomiota ja saatoin ylpeänä kertoa niiden olevan suomalaista designia.

Ihanaa on, että näitä voimakenkiä voi käyttää muutenkin. Ne sopivat täydellisesti pikkujouluihin, kesähäihin tai standup-esitykseen. Ne ovat aina varma valinta. Ne tuovat voiman lisäksi iloa ja hyväntuulisuutta. Aina joku myös huomioi kenkäni. Minua ei haittaa, että ne tunnistetaan. Päinvastoin. Kyseessä ovat jo klassikoiksi nousseet Minna Parikat.

            

Not for basics marraskuu 15, 2011

Lainasin otsikoksi hollantilaisen kenkäkaupan sloganin. Tästä kenkäkaupasta olen useimmiten kävellyt ulos ilman ostoksia, mutta nautin liikkeen valikoimasta ja ennen kaikkea värimaailmasta. On ihanaa kun kengät eivät ole perinteisiä! Samanlaisia tylsiä, tavallisia avokkaita ja saappaita tuntuu meillä Suomessa olevan kaupoissa tarjolla ihan liikaa.

Harkittuani tätä asiaa olen tullut siihen tulokseen, että suomalainen haluaa ennen kaikkea olla järkevä. Myös kenkäostoksissaan. Kannattaa ostaa kengät, jotka sopivat mahdollisimman moneen tilanteeseen ja jotka eivät mene pois muodista. Kengät eivät saa myöskään erottua liikaa, sillä silloin keskittyisimme vain miettimään mitä muut meistä ajattelevat. Viisas ostaa tylsän ja tavallisen kenkäparin. Mieluiten mustan. Niissä sitten kuljetaan arjesta juhlaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kengät, jotka sopivat mahdollisimman moneen tilanteeseen, sopivat harvoin mihinkään tilanteeseen. Kuinka monta upeaa asukokonaisuutta onkaan pilattu järkevillä kengillä!

Ilahdun aina kun löydän kaupan, jossa tarjolla olevat kengät ovat ”not for basics”. Tällainen kauppa löytyy Lahdesta Hämeenkadulta (Top DEI Top Fashion). Vai mitä sanotte näistä kengistä?

Moskovalainenkin korko kärsii mukulakivillä marraskuu 1, 2011

Ilahduin suunnattomasti kuullessani, että moskovalainen nainen ei pidä asfaltin korvaamista mukulakivillä. Sydämestä toki otti kuulla, että kengät kärsivät ja korot voivat huonosti. Olin silti onnellisen helpottunut kuullessani, että koroillakävijöiden aateli, venäläinen nainen, taistelee samojen kivirakojen kanssa kuin minäkin.

Olen Riikassa tuntien taistelujen jälkeen taipunut ja hakenut kaupasta matalapohjaiset kengät, kun mukulakivillä kävely on osoittautunut koroissa mahdottomaksi. Häpeämättömästi olen tuijottanut ja seurannut riikattaria, joiden kengänkorko ei vahingossakaan koskaan ole osunut kivien väliin. Itse kuljen toreilla viivoittimen suoria diagonaalisia reittejä – seuraten suurimpien mahdollisten laattojen kivittämää polkua.

Pidän toki mukulakivien tuomasta tunnelmasta ja viihdyn kaupungeissa. Talven yksi parhaista puolista on kuitenkin siinä, että kiviraot täyttyvät lumesta, eikä saapas jää niin helposti kivien väliin kuin avokas. Omat haasteensa tuovat kuitenkin kauppojen ritilät sisäänkäyntien luona – eikö niihin voitaisi kehittää mallia, johon korko ei niin täydellisesti sopisi?

Korolliset kumisaappaat lokakuu 23, 2011

Olen jo pitkään etsinyt citysaappaita. Kumisaappaita, jotka sopivat pukeutumiseeni ja joilla voisin sateisina päivinä mennä kuivasukkaisena töihin. Olen löytänyt yhdet. Ne ovat sirot, niissä on vartta ja mikä parasta – naiselliset korot. Ne ovat väriltään beiget ja muutama on erehtynyt luulemaan niitä tavallisiksi saappaiksi. Niissä on haalistuneen värin lisäksi kuitenkin yksi vika: ne päästävät vettä sisään. Ne soveltuvat siis erinomaisesti kuiviin sadepäiviin.

Valmistajassa ei ole mitään vikaa, sillä kumisaappaani ovat Suomen kuuluisimman kumisaapasvalmistajan mallistoa. Saappaat ovat varmasti pitäneet vettä ostettaessa ja myös muutaman vuosikymmen sen jälkeen. Eivät kuitenkaan enää. Löysin saappaat mummoni kätköistä ja valokuvien perusteella ne on ostettu 70-luvulla. Miksi tällaisia citysaappaita ei valmisteta enää?

Kumisaappaat tulevat säännöllisen toistuvasti muotiin. Yleensä niissä on leveä lesti, tanakka nilkka ja valtava varsiosa. Pohjassa on syvä urakuviointi, joka varmasti pitää pystyssä metsässä tai pellolla. Väreissä löytyy, samoin kuoseissa. Mutta minä en halua mennä metsään tai pellolle, en edes lasten kanssa puistoon. Haluan kävellä kumisaappaissani kaupungin kaduilla, sipsuttaa kuralätäkön yli töihin, teatteriin tai ravintolaan. Haluan näyttää tyylikkäältä ja naiselliselta, säilyttää tyylini kokonaisena myös sadepäivänä. En halua löntystellä ja lonksotella, vaan pitää ryhtini ja siron askeleeni erityisesti juuri harmaana päivänä.

Kukat, pallot ja tekstit ovat kyllä kivoja ja piristäviä, mutta sopivat parhaiten kurahousujen kanssa ja lastentarhan tädille. Ne eivät sovi kumppaniksi hillittyjen asujeni kanssa. Ja minkälaisen laukun yhdistän näihin kumisaappaisiin? Muovikassinko?

Erehdyin kerran kysymään kenkäkaupassa myyjältä olisiko heillä korollista kumisaapasta. Myyjä alkoi nauraa. Hänestä se oli huvittava kysymys. Minusta paljon huvittavampaa on, että moni pilaa sateisena päivänä nahkakenkänsä, koska kumisaappaista ei löydy cityversiota.

Kaupoista löytyvät kumisaappaat muistuttavat ajoista, jolloin työpäivä tehtiin mutaisella pellolla. Päivistä, jolloin lehmät käytiin lypsämässä ennen varsinaisia askareita. Päivistä, jolloin käveltiin metsäpoluilla käärmeiden seassa ja jolloin saappaisiin tuli kylminä päivinä mahtua kahdet villasukat sisään. Eivätkö kumppareiden valmistajat ole havainneet, että olemme muuttaneet kaupunkeihin? Että emme enää tee peltotöitä? Että asfaltti pitää?

Jatkan citysaappaiden etsimistä ja lätäköiden väistelyä.

Tallinnan korkomarkkinat syyskuu 21, 2011

Kahden tunnin laivamatkan päässä Suomesta avautuu kenkäfriikille ilahduttavan erilaiset kenkämarkkinat. Tallinnalaisesta kenkäkaupasta löytyy jokaiselle naiselle jotakin. Pienessäkin kenkäkaupassa kohtaa usean eri valmistajan kenkiä sandaaleista saappaisiin.

Poissa on tavallisen tylsä ja varma. Värit loistavat kirkkaina. Korot kutsuvat koskettamaan. Materiaaleja on yhdistetty ennakkoluulottomasti ja musta saapas on poikkeus.

Ihastelen. Hämmästelen. Sovittelen. Ja saan kenkä-ähkyn. En pysty valitsemaan. Astun ulos kaupasta vieden mennessäni ainoat tylsät ja varmat kengät – omani.

Koska open toe on liian cool? syyskuu 9, 2011

Koska open toe on liian viileä?

Haikein ottein olen pakannut kevään ja kesän kenkiä talvisäilöön. Tuntuu, että niiden käyttöaika jäi taasen liian lyhyeksi. Kaikkia kenkiä en edes ehtinyt käyttää. Syksyn ja talven kengissä on tietynlaista raskautta, varpaani eivät saa hengittää. Olenkin miettinyt kuinka pitkään syksyllä on sopivaa käyttää open toeta, kärjestä auki olevaa kenkää?

Muistan erään kuuman kesän ja sitä seuranneen lämpimän syksyn. Oli lokakuun alku ja olimme työkavereiden kanssa lähteneet tanssimaan iltaa. Minulla oli farkut (käytin niitä vielä silloin) ja varpaat paljastavat sandaletit ilman sukkia. Yökerhossa eräs nainen katsoi jalkojani pitkään, ”sandaalit lokakuussa” hän totesi kauhistuneena.

Sittemmin olen havainnut järkyttävän virheeni olevan täysin normaali moodi Euroopassa. Menepä Lontooseen marraskuussa ja laske katseesi asfaltin tasolle: sandaaleita, open toeta ja pienen pieniä korkkareita – ilman sukkahousuja. Pariisissa voi helmikuussa ihastella sandaalien ja turkin yhdistelmää. Täysin normaalia.

Varpaani eivät kyllä enää ole open toe –kunnossa. Kesäisestä jalkahoidosta on aikaa ja monet laiskat lakkakerrokset ovat varisseet kynsistä kaikkea muuta kuin tasaisesti. Sukkien kanssa en halua kärjestä avoimia kenkiä käyttää, sukkahousujen kärkivahvikkeet ovat kaikkea muuta kuin seksikkäät.

Mitä mieltä sinä olet? Koska open toe on liian viileä?

Koroissa Kilille elokuu 29, 2011

Kerroin ylpeänä ystävälleni nousseeni Kilimanjaron huipulle. Ystäväni oli hämmästyneen näköinen. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kysyi minulta, teinkö sen korkokengissä.

Valmistautuessani Afrikan korkeimman vuoren valloitukseen tajusin, että tarvitsisin kunnon vaelluskengät. Partiokaupan myyjä sai minut vakuuttuneeksi, että vaellukselleni sopisivat täydellisesti Mendelin sinivihreät varrelliset jalkineet. Siihen täydellisyys sitten jäikin. Kengät olivat kyllä yllättävän kevyet ja mukavat jalassa, mutta tunsin itseni välittömästi mieheksi. Korottomuus asetti pohkeeni luonnottomaan kireystilaan ja kaikki viehkeys oli tiessään.

Jalkani pysyivät kuivina ja rakottomina tuolla pitkällä vaelluksella. Huonotuulisuuteni johtui silti kengistä. Ne tekivät jaloistani valtavan kokoiset. Ne pakottivat minut ottamaan miehisiä harppauksia. Ne sopivat yhteen vain housujen kanssa. Melkein vannoisin, että ne myös pakottivat minut kiroilemaan äijämäisesti. Miten ihana fiilis olikaan kun saatoin laskeutumisen ja suihkun jälkeen vaihtaa jalkaani sirot sandaalit. Oloni parani huimasti ja palauduin sujuvasti takaisin naiseksi.

Vuoren valloitus oli upea kokemus, mutta näytän huipulla otetussa kuvassa ihan mieheltä – kenkien vika. Olisinpa silloin tiennyt Junya Wakatanaben retkikengistä, joissa on korkoa. Niihinhän olisi voinut yhdistää vaikka mekon.

Täydelliset kengät elokuu 16, 2011

L.K. Bennetin täydelliset kengät

Eksyin kenkäkauppaan ihan sattumalta. Päivän ohjelmaan oli kuulunut Magritten näyttely ja kaupunkiarkkitehtuuriin tutustumista. En ollut ollenkaan kenkätuulella ja jalkani hikoilivat helteisenä päivänä. Alennusmyynnit olivat jo alkaneet ja kenkäkaupat olivat yhtä kaaosta. Mahdollisimman monta kenkää oli tungettu kapeille hyllyille. Nauhat repsottivat, värimaailmat, valmistajat ja materiaalit olivat kaikkea muuta kuin suloisessa sekamelskassa. Muutamat kengät olivat pudonneet hyllyjen väliin ja omassa kokoluokassani oli kaikkia kokoja.

Sekamelska oli niin vastenmielinen, että katseeni etsi väistämättä rauhallista näkymää. Kävelin huonovointisena uutuushyllyn luokse ja näin maailman täydellisimmät kengät. Ne tuntuivat siltä myös jalassa. Vilkaisu hintalappuun sai minut kuitenkin palauttamaan ne takaisin hyllylle.

Tunnin mittaisen kotimatkan aikana aloin jo katua päätöstäni. Tajusin, että kengät olisivat sopineet täydellisesti useampaankin asuuni, lisäksi minulla on vyö, jossa on täsmälleen sama kuviointi ja väri. Kenkiä olisi voinut käyttää töissä, mutta myös lähteä niissä viihteelle. Malli oli klassinen ja nahka laadukas, joten ne olisivat olleet pitkäikäinen ostos. Koko kesänä en ollut löytänyt yksiäkään sopivia kenkiä ja olin siis säästänyt valtavasti rahaa. Näitä seikkoja pohtiessani tajusin, että kengäthän olivat itse asiassa edulliset.

Seuraavana aamuna pohdintani vain vahvistui. Mieheni pyöritteli silmiään, kun selvitin havaintoni hänelle. Hän muistutti minua niistä 70 kenkäparista, jotka jo omistin. Huokaisin. Miten mies voisi ymmärtää, että juuri tällaisia kenkiä minulla ei kuitenkaan vielä ollut.

Eikä ole vieläkään. Tuon päivän jälkeen olen kiertänyt kaikki mahdolliset kenkäkaupat ja nettikaupat etsiessäni tuota täydellistä kenkäparia. Jos löydän kengät, on kokoni loppu. Jos löydän kokoni, kenkä on eri värisävyä. Mitkään muut kengät eivät taasen vedä vertoja haluamilleni kengille. Kahden kuukauden aikana nuo avokkaat ovat muuttuneet mielessäni entistä jumalaisemmiksi. Luulenpa, että kun vihdoin saisin oikean kengän jalkaani, ei se kuitenkaan vetäisi vertoja sille kengälle, jota ensin sovitin. Mitä tästä opin? Kun löydän ihanat kengät, jotka ovat myös hyvät jalassa, ostan ne heti. Hinta on aina perusteltavissa jälkeenpäin.